Viimeksi kirjoittaessani lunta oli tullut juuri nimeksi, nyt sitä on sitten omaksi ja naapurin tarpeiksi. Joulun alla satoin ensimmäiset kunnon lumet, joten pääsin testaamaan kitkarenkaan tomivuutta lumella. Tamppaantunut, hieman karhea lumi oli yllättävän pitävää ja rengas toimi oikeastaan parhaiten juurikin tuossa kelissä. Joulun jälkeen sattui muutama hieman liukkaampi päivä ja jolloin CRV onnistui yllättämään minut. Normi lähtö kotoa ja kotikadulla pienet jarrutustestit ja sitten ensimmäiseen risteykseen, vaan eipä pysähtynyt CRV ensinkään ennen kuin oli lähes puolessa välissä risteystä. Tässä tapauksessa ei ollut kyllä kyse kuskin huolimattomuudesta, vaan täysin siitä, että tien kitkakerroin ehti muuttua tuossa muutaman sadan metrin matkalla dramaattisesti - taas olis ollut nastoilla käyttöä!
Vuoden vaihteen jälkeen onkin saanut sitten ajella todellisissa talvikeleissä, välillä vähän suolatuillakin tiellä, joten tuntuma kitkarenkaan toiminnasta on kyllä hahmottunut varsin hyvin. Kun lämpötila pysyttelee kymmenen miinusasteen alapuolella ja tasaisena, kitkarengas pitää varsin hyvin ja on miellyttävä ajaa. Vaan annappas olla kun läpötila nousee selkeästi ja jäisen tienpinnan päälle kertyy hieman kuuraa, niin johan alkoi liikenneympyrätkin mennä kahva edellä ja auton ajonhallinta järjestelmä kuvitella kuljettajan menettäneen ajokkinsa hallinnan. Toimiihan se kun ajaa hiton hiljakseen, vaan kuka maltaa ja kestääkö perässä ajelijan kantti. Kovallakin pakkasella kitkarenkan ominaisuudet säilyivät loistavina. Pito oli tahmealla jällä hyvä ja tasainen.
Pienenä anekdoottina mainittakoon, että pääsin pitkästä aikaa kokeilemaan myös vararenkaan vaihtoa. Liki kolmenkymmenen asteen pakkasessa se ei todellakaan ollut mikään mielyttävä kokemus, mutta onpahan testattu. Perhe kellotti vaihdolle ajan 8 min 35 sek. tunkkauksineen - lämpöisestä autosta käsin tietysti. Ei siis mikään huono aika! Kysyivät kyllä, että tarvitsenko apuja, mutta sanoin, että tämä lienee niitä hommia, jonka tiikerit osaavat parhaiten. :D No, kyseinen tapaus ei kyllä liity mitenkään kitkarengastestiini, mutta tulipahan nyt kerrottua. Huomionarvoista tässä tapauksessa on se, että välillä on syytä kurkistaa sinne peräkontiin, että kaikki tarpeellinen välineistö on kunnossa mikäli rengasrikko tulee. Jos sieltä ei syystä tai toisesta vararengasta löydy niin on myös syytä varmistaa, että autossa on jossain puhelinnumero, johon soittaa rikon sattuessa.
Aika monta aamuöistä lähtöä on tullut noilla kitkoilla startattua kohti etelää, mutta tänään oli sitten viimeinen pisara. Heti ensimmäisellä rampilla minusta tuli matkustaja pidon kadottua autosta kokonaan. Siinä ei paljon ajonhallintajärjestelmät auttaneet, nelivedosta puhumattakaan. Jollain kumman konstin onnistuin saamaan auton kuitenkin rampille enkä kaistan ja rampin väliin. Nyt oli kyllä kyseessä täydellinen unohdus siitä, että näillä renkailla pitikin olla varpaillaan koko ajan liikkuessa talvisissa keleissä. Väistämättäkin herää kysymys pitääkö näin olla. Vastauskin löytyy helposti - EI! Vaihtoehtona ovat nastalliset talvirenkaat, jotka tasaavat tienpinnan kitkan vaihteluita ja antavat heiman enemmän anteeksi kuljettajan tekemiä virheitä - joita väistämättä talvikeleissä tulee.
Joo, totta on, että ennakoivalla ajolla suurin osa virheistä on vältettävissä, mutta tuntuu se ennakoiva ajo unohtuvan suomalaiselta autoilijalta vaikka keli on niin helvetin huono, ettei eteensä näe kuin muutaman kymmenen metriä. Edellisessä kirjoituksessani viittasin talven 2005 tapahtumiin ja nythän tästä ennakoinnista on heiman tuoreempaakin näyttöä. Lunta tulee taivaalta niin, ettei eteensä nää ja silti pitää työntää moottoritiellä 110 km/h. Eihän tässä ole mitään järkeä! Toki se on aivan sama olisiko noilla viime viikon autoilla ollut kaikilla nastat tai kitkat, jälki olisi varmasti ollut ihan saman suuntaista. Tässä tullaankin siihen, että kannattasiko se pito auton alla maksimoida ihan vain siltä varalta, että se ennakointi sattuisi joskus unohtumaan. Ainakin siinä tapauksessa kuljettajalla on käytettävissään mahdollisimman hyvä jarrutuspito ja ohjattavuus, jos se nyt sitten jotain sattuisi auttamaan.
En ole edelleenkään kitkan käyttäjiä vastaan, mutta näillä kirjoituksillani haluan muistuttaa kaikkia teitä tiellä liikkujia, että Suomessa talvella tienpinnan kitka saattaa vaihdella dramaattisesti lyhyelläkin matkalla ja tällöin nopeuden sovittaminen vallitseviin olosuhteisiin saattaa olla jopa mahdotonta (esim. jonossa ajettaessa), joten ajellaan siellä teillä niin kuin ajettaisiin huonoimmassa mahdollisessa kelissä, jotta ollaan varauduttu kaikkeen. Liikenneturvallisuus lähteen vain ja ainoastaan RATIN JA PENKIN VÄLISTÄ!
Turvallista talvea,
-jarmo-
PS. Tämän blogin yhteydessä en suostu kitka-nasta väittelyyn, se on jokaisen oma asia minkä renkaan valitsee (myyn niitä molempia ihan mielelläni). Totesin jo alussa, että tällä testillä ei ole mitään tieteellistä pohjaa, joten myös sen aikana syntyneet tunnot ja kommentit voi huoletta jättää omaan arvoonsa.
