Niin siinä vain siitten kävi, että vannoutunut nastarenkaiden käyttäjä laittoi alleen kitkarenkaat. Täytyy tosin myöntää, että syynä oli keskustelu, jota internet on pullollaan. Jos ne kitkat kerta ovat niin ylivoimaisen loistavia kuin väitetään, niin täytyihän minunkin niitä kokeilla. Edellisestä perstuntuma testauksesta on kuutisen vuotta. Silloin ehdin ajaa kitkoilla puolisen kuukautta, kunnes vaimoni otti auton käytöönsä ja soitti minulle 15 minuutin ajon jälkeen, että nämä renkaat on vaihdettava välittömästi, tällä autolla ei pääse kuin ojan pohjalle. No nyt on molemmilla omat autot ja vaimolla nastat, minulla kitkat.
Noin viikon ajettuani ja analysoituani kitkojen erinomaisuutta ajattelin, että voisin jakaa kokemuksiani julkisestikin. Niinpä päätin avata tämän blogin ja kirjoittaa käyttökokemuksiani kitkarenkaista testini ajan. Panotan vahvasti, että kyseessä ei ole millään tavalla tieteellinen tai mitattu testi, vaan puhtaasti kuljettan omiin fiilareihin, pelkotiloihin ja perstuntumaan perustuva analysointi. Siksipä voittekin huoletta jättää nämä kommentit omaan arvoonsa.
Päättäessäni vaihtaa jo alla olevat nastarenkaat kitkarenkaisiin tavoitteenani oli saada kokemusta siitä miten nykyaikainen kitkarengas ja ajonhallintajärjestelmällä varustettu ”nelivetoinen” auto toimivat yhdessä - vai toimivatko ne?
Ensituntuma kitkarenkaaseen oli hiljainen ja pehmeä nastojen jälkeen. Tiet ovat olleet vielä sulia, joten nämä kokemukset ovat vain paljaalta ja märältä tienpinnalta. Kaupunkinopeuksissa tuntuma oli hieman huojuva ja auto tuntui epävarmalta - tai sitten vain kuljettaja oli epävarma. Tämä vaikutelma ei kuitenkaan korjaantunut lähtiessäni kotimatkalle. Mukavuus ehkä lisääntyi hiljaisemman ajoäänen myötä, mutta olin huolissani auton ajo-ominaisuuksista. Olen tottunut vuosien varrella varsin tarkkaan ohjaustuntumaan. En kuitenkaan halua renkaani olevat vain kuoria vanteen päällä, joten rataominaisuuksia en renkaalta odota, mutta tuntuma tiehen pitää olla.
Kaikkeen näköjään tottuu. Ajelin viikon verran työmatkoja ja ajo alkoi tuntua varsin mukavalta. Perjantai aamuna lähdin viimein pidemmälle reissulle. Aamu oli ilman osalta juuri ja juuri plussan puolella, mutta tienpinnassa oli ohut nihkeä jääkalvo. Pääsin siis vihdoin kokeilemaan kitkarenkaan pitoa. Ilokseni voin todeta, että tälläisellä kelillä rengas toimi yllättävän hyvin. Pito löytyi niin sivuttais- kuin pitkittäissuunnassakin. Tässä kelissä nastasta ei todellakaan olisi ollut apua, jää oli hiuksen ohutta.
Pian alkoivat päätiet sulaa aamuliikenteen vaikutuksesta ja pääsin ajamaaan pitkää matkaa ensimmäistä kertaa kitkarenkailla pitkään aikaan. Täytyy sanoa, että autoni ei ollut enää sama, kun muutama viikko sitten Helsingissä käydessäni. Se vaati jatkuvaa ohjaamista ja tuntui välillä menevän täysin omia teitään. Tuulen yltyessä iltapäivän paluumatkalla auto kiemurteli kaistalla aivan holtittomasti. En muista milloin olisin joutunut ajamaan autoa viimeksi näin tarkasti. Toki tuulellakin oli oma osuutensa tällä matkalla, mutta tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta kun ajan tuulisessa kelissä. Yllätyin todella kitkarenkaan ajotuntuman levottomuudesta. Toivottavasti talven tulo parantaa tilannetta ja kuten aikaisemmin totesin, kaikkeen tottuu.
Tässäpä ensituntumaa. Talvisia kelejä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti