Kitkallakin pärjää, mutta...

Kaikkeen todellakin tottuu. Nyt ei enää kitkan hieman levoton ajotuntuma häiritse (ainakaan pahasti). Monenmoista keliä on takana varsinkin, kun tämä joulukuun alku on ollut hyvinkin lennokasta aikaa. CRV on liikkunut ahkerasti ympäri Suomea.

Kelien puolesta testaus on jäänyt vähän vähiin, kun varsinaisia talvikelejä ei ole Keski-Suomenkaan korkeudella ollut kuin muutamana päivänä. Niin päätiet kuin sivutietkin tuntuvat pysyvän sulina päivästä toiseen. Onneksi kotikatu on näillä leveysasteilla ehkä se viimeinen paikka, jossa lumi pysyy. Näin ollen pääsen edes pienellä pätkällä testaamaan kitkaa. Joka aamu lähtiessäni kokeilen jarrutus- ja kiihdytyspidon. Kovin paljon sivuttaispidon testauksia en ole uskaltanut tehdä, laittaisivat naapurit pian CRV:n ajokieltoon. Myönnettävä on, että muutamat vasta kortin saaneet ovat näitäkin harjoitteita ilta-aikaan tehneet - ainakin jäljistä päätellen.

Kaikissa näissä keleissä, mitä tänä talvena on ollut, kitkarenkaani ovat toimineet mielestäni hyvin. Näin ollen on todettava, että niillä todellakin pärjää. Haluaisin kuitenkin herätellä hieman niitä, jotka ovat ehdottomasti kitkarenkaiden käytön kannalla ja jopa vähentämässä nastarenkaiden käyttöä. Pitääkö renkaiden olla sellaiset, että niillä pärjää vai voisivatko ne olla sellaiset, jotka pitävät kaikissa olosuhteissa parhaalla mahdollisella tavalla? Toivotaan, että tällä testillä asiaa valaistaan edes hieman.

Tämän neljän viikon aikana, jolloin autossani on ollut kitkarenkaat, on sattunut kolme sellaista tapausta, jolloin todella kaipasin nastarengasta. Kahdessa tapauksessa kyse oli tilanteesta, jossa nastan pidolla olisi ollut todellakin merkitystä. Ainahan voi todeta, että näissäkin tapauksissa ennakoivalla ajolla vältyttiin peräänajolta tai suistumiselta. Niinpä, mutta mitä jos aina ei voi ennakoida parhaalla mahdollisella tavalla, muistamisesta tai tahdosta puhumattakaan. Jos kaikki liikkeellä olevat autoilijat olisivat ennakoineet 17.3.2005, ei tuolloin olisi ollut puolta sataa lunastukseen mennyttä autoa Lahden ja Porvoon väylillä.

Viimeinen tapaukseni sattui viime viikon torstaina palatessani jälleen kerran Helsingistä kotiin. Pysähdyin Heinolassa paikallisella huoltoasemalla. Sää oli vetinen ja lämpötila +1°. Moottoritie oli siis aivan sula. Poistuessani huoltoasemalta moottoritielle, autoni karkasi rampissa käsistä - RAMPPI OLI JÄÄSSÄ! Tässä tilanteessa nastarenkaat eivät olisi tuoneet yhtään sen parempaa pitoa kuin kitkarenkaat, mutta aivan varmasti ne olisivat varoittaneet äänellään luiston alkamisesta aikaisemmin. Näin ollen reaktioaikaa olisi jäänyt hieman enemmän. Ei varmastikaan puolta sekuntia enempää, mutta joskus sekin on riittävä. Onneksi tässä tapauksessa selvittiin pelkällä säikähdyksellä.